Aika viipottaa minkä ehtii. Nyt olen vihdoin saanut sen ratsastus motivaation takaisin.. nimenomaan, vihdoin ja viimein! Ja sen palautti minulle koulun suokkiruuna Retu. En olisi koskaan uskonut että sen hevosen pystyn ratsastamaan oikeinpäin ja muotoon. Mutta niin siinä kävi. Mahtava hevonen ja tosi nöyrä ratsastaa, i like. Sitten onnellisuus vain jatkui, samalla viikolla menin koulun suokkitamma Vilmalla, sen tamman kanssa mulla ei oo koskaan oikeen natsannut, ei tottele, kulkee virkkuukoukussa, vaikea ratsastaa, mut jotenkin Retun ratsastuksen jälkeen motivoin itseäni että kyllä se toimii ja todellakin toimi. Vilma on myös tosi mukava ratsastaa, aivan mahtava. Kävin Kuluntalahdella ratsastamassa Veikkoa tässä viikko sitten, ihana ruuna. Liinu ja Likka on vaihtanut maisemia savonlinnan suuntaan. Tosi mukavaan perheeseen, sinnekin päin pitäisi tässä matkustaa tammoja katselemaan vielä tämän vuoden puolella. :)